Missä mennään ja mitä tehdään

On taas aika ryhdistäytyä tämän blogin suhteen. Syksy on mennyt kiireessä. Monta epätoivoista yritystä on ollut kirjoittaa, mutta aina motivaatio vain loppui kesken ja postauksen alku jäi luonnoksiin. Viimeinen motivaation tappaja oli kyllästyminen entiseen ulkoasuun. Kauan pähkäilinkin mitä asian kanssa tekisin kun tahdoin jotain erilaista, mutta rahalle oli muutakin käyttöä. Onneksi sitten pienellä googlailulla löysin ilmaisia ulkoasuja tarjoavan sivuston ja tässä sitä taas ollaan. Ennen kuin päästään erillisessä postauksessa käymään peräti neljän näyttelyn tulokset läpi, niin ajattelin kertoa miten meillä menee näin yleisesti.

Viime postauksen jälkeen on tapahtunut pienoinen elämän muutos. Elokuussa kesätyöni loppui ja muutin koirien kanssa Keski-Suomeen erikoistumisharjoitteluani suorittamaan Antin jäädessä vielä työskentelemään Etelä-Pohjanmaalle. Tätä harjoittelua on enää 1,5 viikkoa jäljellä ja sitten alkaakin toisenlaiset seikkailut. Nimittäin sain vakituisen työpaikan ja aloitan työt joulukuussa. En voi vieläkään oikein uskoa todeksi tätä. Syyskuun alussa oltiin meidän mökillä käymässä kun selailin kännykällä työkkärin sivuja ja törmäsin ilmoitukseen, jossa haettiin karjanhoitajaa lypsykarjatilalle juuri sille alueelle mihin tahdottiin asettua. Laitoin hakemuksen sisään ajatuksella, että pakko kokeilla kun harvoin tällä alueella on oman alan töitä tarjolla. Pari päivää tästä sain kutsun työhaastatteluun ja siitä taas parin päivän päästä sain soiton, että tahtoisinko ottaa paikan vastaan. Samana päivänä järjestyi vielä uskomattoman ihana vuokra-asunto vain kuuden kilometrin päästä työpaikasta. Oon vaan niin onnellinen ja kiitollinen tästä mun tilanteesta. Vielä kun saisin nämä opinnot loppuun niin voisi sanoa kaiken olevan täydellistä. Tavoitteena onkin valmistua ensi kesään mennessä. Paljon työtähän se tulee vaatimaan, mutta nyt on motivaatio kohdallaan.

  

Kuten tämän postauksen alussa jo mainitsin, niin monta näyttelykertomusta olisi rästissä. Näyttelyrintamalla on ollut siis aktiivista, mutta muuten ollaan otettu koirien kanssa ihan rennosti. Hippukin pääsi alku syksystä karvoistaan ja kasvattelee nyt uutta ja toivottavasti parempaa turkkia ensi vuodelle. Sekin tuntuu nyt puhjenneen kukkaan tai sitten veteraanikehissä ollaan vaan niin paljon löysempiä arvostelussa. Hertan paino on pysynyt ihan hyvänä, mutta vielä olisi hieman varaa lähteä kyljistä pois ennen Tamperetta, johon päätetään meidän näyttelyvuosi.  Ensi vuodelle olisi paljon potentiaalisia näyttelyitä, mutta tuomaritiedot ja työvuorot sitten tekee sen lopullisen ratkaisun minne mennään. Muuten tässä ei nyt mitään erikoisia suunnitelmia ole, Hertta tosin kaipaisi taas hammaskivenpoistoa ja Hippua odottaa edelleen silmätarkastus.

Loppuun voisin vielä vinkata meidän instagramista, johon minäkin viimein liityin. Sieltä löytyy paljon kaikkea muutakin kuin vain koirajuttuja, joten jos kiinnostaa niin seuratkaa ihmeessä meidän menoa myös siellä :)

Mitä mieltä uudesta ulkoasusta? 

Hot or not?

Lue lisää

Kesän kuulumisia

 

Täällä arki on pyörinyt omalla painollaan, vaikka blogi on taas vaihteeksi viettänyt hiljaiseloa. Mitään päivittämisen arvoista ei ole oikeastaan edes tapahtunut eikä erikoispostauksien kirjoittamiselle ole löytynyt aikaa. Ajattelin kuitenkin tehdä tässä lyhyen yhteenvedon parin viime kuukauden tapahtumista ennen kuin blogi taas aktivoituu.

Lähdetään vaikka siitä liikkeelle mitä Hipulle ja Hertalle kuuluu. Hipulla oli pari viikkoa sitten syntymäpäivä ja mun rakas höppänä täytti jo 9-vuotta. Vähän jälkijunassa mennään Hipun kanssa maanantaina käymään Mustissa ja Mirrissä ostamassa sille lahja. Samalla reissulla on tarkoitus myös käydä uusimassa Hipun rokotukset, jotka muuten menisivät kuukauden päästä umpeen. Hertalla puolestaan oli juoksut kesäkuun puolessä välissä ja ainakaan vielä ei ole tullut mitään valeraskauden oireita. Täytyy pitää kaikki varpaat ja sormet ristissä ettei niitä tulisikaan, jotta ensi kuun näyttelyissä Hertta olisi parhaassa mahdollisisessa kunnossa. Toki Hertan itsensä kannalta toivon myös että säästytään valeraskaudelta, sillä tuskin se hormoonimyrsky koirastakaan kovin mukavalta tuntuu.

Mätsäreiden ja näyttelyiden osalta tämä kesä on ollut hyvin hiljainen, mutta onneksi se syksyllä taas vilkastuu. Olisihan mulla tietenkin tehnyt mieli ilmoittaa koiria vaikka mihin näyttelyihin, mutta pakko oli malttaa mielensä. Maataloustyöt kun ovat niin sesonkiluontoisia ja riippuvaisia säästä ettei vapaapäiviä voi varmuudella luvata. Tästä syystä katsoinkin parhaimmaksi ilmoittautua vasta syksyn näyttelyihin, jolloin viikonloput ovat varmasti vapaita. Yhdet mätsärit oli toukokuussa Alavudella ja Hertta sijoittui taas hienosti punaisen nauhan toiseksi. Kesäkuun alussa käytiin Hertan kanssa kuitenkin myös Miljoonakoirassa Tuurissa, sillä se oli aivan tässä lähellä ja pystyin käymään siellä aamu- ja iltanavetan välissä. Näyttelyyn oli ilmoitettu peräti 9 bedlingtonia, joista kaikki muut paitsi Hertta sai erinomaisen. Parannusta kuitenkin edelliseen näyttelyyn, sillä Hertta arvosteltiin erittäin hyväksi seuraavanlaisella arvostelulla:  

Aavistus poskia. Erinomainen pigmentti. Kauniinmalliset silmät. Hieno alaleuka. Ylälinja saisi olla vakaampi. Turhan lyhyt lantio. Erinomainen karvanlaatu ja kauniisti sävyttynyt turkki. Niukahkot takakulmaukset. Liikkuu takaa pihdissä.

Näin kesällä 2,5 kuukauden näyttelytauko tuntui niin mahdottomalta ajatukselta, joten riskillä ilmoitin molemmat koirat Kuopion kansainväliseen näyttelyyn. Näyttely on jo elokuun ensimmäisenä viikonloppuna jolloin pahimmassa tapauksessa voi olla rehuntekoa. Mutta kuvitelkaapa se harmitus, jos en olisikaan ilmoittautunut ja silloin olisikin ollut vapaapäivä! Joten nyt tässä jännitetään ja odotetaan aikataulujen lisäksi kuinka toinen rehunteko asettuu tälle vuodelle.

Näyttelyihin ja turkinhoitoon liittyen on tullut hieman shoppailtuakin. Ajattelin tehdä näistä ostoksista vielä erillisen esittelypostauksen kuvineen, mutta tässä vähän esimakua niistä.

Toukokuussa tilasin peräti 10 tuumaiset trimmaussakset Aliexpressistä. Reilu kuukausi siinä meni ennen kuin sakset ilmestyivät postilaatikkoon, mutta uskalsin ottaa riskin niiden edullisen hinnan takia. Etsin kyllä kauan trimmaussaksia ihan täältä kotimaastakin, mutta järkiään ne olivat liian lyhyitä ja pituuteensa nähden liian kalliita. En muista löysinkö 10 tuumaisia saksia Suomesta ollenkaan tai jos löysin niin aivan muutamia, jotka eivät sitten mahtuneet budjettiin. Kiinan markkinoilta löytyikin laaja valikoima erilaisia saksia eivätkä tilaamani sakset maksanut postikuluineen kuin 42 euroa! Kerran olen kerennyt niitä kokeilemaankin ja en voi olla muuta kuin tyytyväinen.

Uusin hankintani on sitten Milopetiltä tilaamani turbofööni. Vaikka olen kauan haaveillut sellaisesta, niin tätä voisi sanoa ehkä jonkinlaiseksi heräteostokseksi. Hippu oli siis trimmattava ja sillä oli niin kamalan paksu ja pitkä turkki, että en millään olisi jaksanut alkaa sitä käsiföönillä kuivaamaan. Ei muuta kuin turbofööni tilaukseen ja pari päivää niin pääsin trimmaamaan. Tätäkin olen siis kerran Hipulla testannu ja ensivaikutelma on kyllä hyvä. Fööni on paljon hiljaisempi mitä kuvittelin ja siitä löytyy monipuolisesti säätöjä niin lämpötilaan kuin puhallustehoonkin. Hippu ei tosin arvatenkaan paljon tätä laitetta arvostanu, mutta eipä föönaaminen ole ennenkään sen lempparijuttuihin kuulunut. Nyt siitä tarvii kärsiä enää paljon vähemmän aikaa.

Mutta siinäpä nyt oikeastaan tämän hetkiset kuulumiset. Kuten huomaatte, meillä on ollut oikein rauhallinen ja hiljainen kesä vähän joka kantilta katsottuna, mutta jospa tämä tästä.

Kuinka aktiivinen teidän kesä on ollut?

Lue lisää

Match show 16.4

Vihdoin muuttokiireet ovat ohitse ja on aikaa palata reilun parin viikon takaiseen mätsäriin. Pääsiäisenä olimme viime vuoden tavoin Saarijärvellä, mutta tällä kertaa myös Hippu pääsi mukaan.  Kehät oli pystytetty vanhaan asfalttipohjaiseen jääkiekkokaukaloon, joten ne olivat mukavasti sulana vaikka parkkipaikka ja muu piha oli vielä aivan lumen peitossa.

 

Hippu pääsi kehään ensin. Veteraaneja oli ilmoitettu ainoastaan kaksi, joten sijoittuminen oli ainakin varmaa. Kehässä ei ollut pöytää isojen koirien jäljiltä, joten koirat tutkittiin maassa. Hippu hieman venkoili ja muistutti olemukseltaan vetelää makaroonia. Liikkeet menivät sitten paremmin, vaikka nekin olivat hieman laiskat. Hippu ei kuitenkaan vetänyt mihinkään suuntaan eikä kyttäillyt vanhempieni suuntaan, jotka olivat Hertan kanssa toisessa päässä kaukaloa. Saatiin sininen nauha kuten olin odottanutkin. Ajattelin automaattisesti, että tulimme toisiksi ja yllätyin kun meitä pyydettiin osallistumaan myös bis-kehään sinisen nauhan ykkösenä.

Jonkin aikaa odotettiin Hertan kanssa kehään pääsyä, sillä ennen pieniä koiria olleita pentuja oli todella paljon. Kun pääsimme kehään niin Hertta esiintyi tapansa mukaan ryhdikkäästi ja tuomari sanoikin valinnan olevan vaikea. Pitkän pohdinnan jälkeen meille ojennettiin sininen nauha. Liikkeet olivat tälle tuomarille tärkeitä, sillä nauhakehässä koiria liikutettiin paljon. Lopulta jäljellä olikin enää Hertta ja kleinspitz(?). Hertta ei kuitenkaan uusinut viime vuoden voittoaan vaan meidät osoitettiin toisiksi. Äitikin sai huokaista helpotukseksi, kun ei joutunukkaan  Hipun kanssa bis-kehään :D

 

Lisäksi osallistuin Hertan kanssa ekstraluokkana olleeseen paras asu kisaan. Pukuna Hertalla oli ysiluokan päättötyönä tekemäni luurankopuku. Päivä oli ollut pitkä ja Hertta alkoi jo väsymään, joten en siltä enää vaatinut näyttelyasennossa seisomista. Hieman väsyneestä esiintymisestä huolimatta oltiin kuuden osallistujan joukosta kolmansia.

Viimeisenä edessä oli Hipun kanssa bis-kehä, johon nyt ei suuria odotuksia ollut kun muut koirat olivat näyttäviä metsästyskoiria. Yllättäen Hippu paransi esiintymistään aikaisemmasta kehästä. Se seisoi hyvin ja liikkui reippaasti häntä heiluen. Meidät osoitettiinkin 7. sijalle, joten ei oltu edes viimeisiä!

 

Lue lisää